sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Sweet Sunday

 Sunnuntai ja ah, vapaapäivä! Oon ottanu koko päivän nii chillisti ku mahollista ja valmistautunu henkisesti uuden vuoden aaton yli kaheksan tunnin työpäivään. Tänää ohjelmas oli mm. shoppailuterapiaa yhen mun parhaimman frendin Even kaa. Kauppojen koluumisen jälkee suunnattii meitsille ja iloseks ylläriks törmättii pihal mun kämppikseen Toniin sekä Tonin frendiin Toniin. Täytyy kyl sanoo et meitsin mielest kaks saman nimist ihmist samas paikas aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän hämmennystä.
 Ku päästii fotoomisen jälkee vihdoin sisälle asti ni kaivoin mun manikyyrikamat esiin. Oon tänä vuonna luvannu parillekki frendille joululahjaks manikyyrin ja Eve oli yks niistä. Kokonaisuuteen kuulu vanhan lakkauksen poisto, kynsien hionta, käsikylpy, kynsikuorinta, kynsinauhojen hoito, käsihieronta ja lakkaus. Vähä eri rutiini ku koulus tehää, mut asiakkaan tarpeiden mukaa mentii.
 Valmis lakkaus koristeluineen päivineen, lukuunottamatta sitä et siistiminen oli kesken. Meitsi fiksuna ku rupes taas fotoo ennen ku oli tehny koko homman loppuun. Ei näin.
 Alfa hengaili perinteisee tapaa lähistöl ja ihmetteli meijän touhuumist. Varmaa maailman utelian ja osallistuvin otus. Samaa ku vois viel sanoo mun hämiksist. Oon todennu et nei ei viittä senttii pidempii matkoi liiku päivän aikana, oikeestaa seki on jo saavutus. Aika laiskaa.
Ps. Tää pienempi kaveri sai eilen itelleen nimeks Fluffy. Meitsin mielest kyseinen nimi sopii sille ihan täydellisesti, mut jostai syyst porukka tuntuu jatkuvasti esittävän eriäviä mielipiteitä asiasta... Ihme jengii.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapaninpäivän hengailut

 Alotin aamuni tänää tekemäl överi ison annoksen kaakaota kermavaahdol. Oon pitkää haaveillu jättimäisest kahvimukist ja nyt äiti oli ostanu mulle sellasen joululahjaks. Mukin ainoo ongelma oli se et esim. kaakaoo tehdessä toi yks mukillinen kuluttaa varmaa puolet yhest maitotölkist. Damn.
 Aamusen kaakaomukin jälkee päivä oliki yhtä vilskettä. Ennen kummitädin ja mamin visiittiä piti viel ehtii siivota, käyttää koira lenkil ja kokkailee safkat. Tapsan avustuksella toki, mut kuitenki. Illemmal Ina tuli viel pienelle vierailulle. Oltii suunniteltu tuttuun tapaan kuvassessiota, mut ongelmaks nous valaistuskysymys. Meijän kämpäs on viel vähä kaaosta ni ei viittiny sisään jäädä ja lähialueella kaikki valaistus mitä löytyy, ois ollu katulamppujen keltanen valo. Hyi. Onneks lopult keksittii et hei, Sellon alue on hyvin valaistu eikä siel oo ketää ku kaikki kaupatki on kiinni. Siispä sinne!
 Kuten arveltiiki, porukkaa ei kauheesti ollu liikkeel eli saatii Inan kaa kuvailla iha rauhas. Hyvii fotoi tuli taas vaik kuin, jopa yli 200 kpl.
 Metsäski ehittii tosiaa pyörähtää poseeraamas ilman talvivaatteit ykköset pääl... eiku mitä?
 Ulkon alko olee pikkasen viilee, mut onneks tajuttii et Sellon Bio rex ja Hesburger oli kummatki auki. Ohjelmassa pitkä keskusteluhetki kahvin ja teen äärellä. Meitsi leikki kans vähä Roope ankkaa ku tajusin et aika tuiskees ollu mies pudotteli pitkin hesen lattiaa kolikoit eikä koskaa poiminu niit mukaansa. Syöksyin euron merkit silmis noukkii kaikki hilut talteen Inan katelles vierestä päätään pyöritellen.
 Ku oltii palaamas takas autolle ni meitsi sai taas loistoidean ku tajusin parkkihallin olevan tyhjillään. Time to take some pics!
 Ina&Riika- päivään kuuluu perinteisesti pieni sähläys ja ihmisten hämmentäminen ( sekä itsemme nolaaminen jossain määrin).  Meijän oli aivan pakko saada yhteiskuva ja Ina fiksuna keksi et no laitetaa kamera auton päälle ja kamera ajastimelle. Muuten hyvä idea, mut just ku poseerattii kameralle ni joku random mies pamahtaa paikalle. Ei siin viel mitää, mut hämmennyttii sen verran et alettii nauraa ihan tajuttomasti ja juostii Inan autoo piiloon. Ku lähettii ajaa pois hallist ni meitsin oli aivan pakko kruunata koko homma huiskuttelemal auton ikkunoist. Tietenki tää mies näki senki ja jäi hämmentyneen seisoo oman ajokkinsa viereen.
Jos oltais tajuttu, oltais vaa jääty posettaa rauhas just siihe asentoon ku mis oltiinki ja kävelty sen jälkee coolisti pois. Vois pitää tän enskerral mieles ku kuvailee yleisis parkkihalleis, kamera jo käynnissä olevan auton katolla.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Aatto

 Meitsin aattoaamu alko perinteisesti riisipuurol ja pipareil. Ikävä kyllä sain vaa safkailla itekseni ku sekä mun parempi puolisko että koira veteli sikeitä.Toniki oli karannu mökille jouluks, joten eipä ollu kämppiksestäkää seuraa. Aterioin kaikes hiljasuudessa ja suuntasin sen jälkee vanhempien luokse. Onneks tänä vuonna ei tarvinnu pelätä lumettoman joulun puolesta.
 Meitsin jouluperinteisiin kuuluu The Snowman- nimisen animaation kattominen (siis täähän on aivan pakollinen, joulu ei oo sama ilman Lumiukkoa), joulusauna kynttilän valossa ja sen jälkee järjetön ruoan ahmiminen.
 En oikee perusta ihan perinteisist joulupöperöist- porkkanalaatikkoo lukuunottamatta. Kaikken parasta joulupöydäs on äipän tekemä lohihyytelö. Maustekurkkuu, tillii, valkosipulii, lohta ja mitä kaikkee siin nyt olikaa. Ihan älyttömän hyvää anyway.
 Ruokailun jälkee lähettii pulkkamäkee kuluttaa ylimääräsii kaloreita. Teitä ei ollu pahemmin aurailtu et homma meni aikamoiseks tarpomiseks, mut ei se mitää. Meil oli super hauskaa.
 Illemmal ohjelmas oli joululahjojen availua, jätkänkynttilän sytytys ja lisää safkailua.
 Äiti oli tehny jälkkäriks mansikkatäytekakkuu ja luumuvaahtoa. Vaahto oli mulle ihan uus tuttavuus, mut onneks erittäin positiivinen sellanen.
Nyt oon taas onnellisesti kotona Tapsan ja Alfan kanssa (hämiksiä unohtamatta). Hyvät joulut viel kaikille, meitsi painuu nukkumaan.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Kolme yötä jouluun on

 Joululoma on virallisesti alkanu ja sen kunniaks menin nostattaa joulufiilistä vanhempien luokse. Piparien ja taatelikakun leipomista joululaulujen soidessa.
 Joka puolel oli kaikkii joulujuttuja ja pyörin ihastelemas niitä. Meil ei nimittäin oo kotona ku jouluvaloin koristeltu tuija joulukuusen korvikkeena, siinä kaikki. Ei vaa olla raaskittu tuhlaa rahaa mihinkää joulusälään ku on kaikkee muuta ostettavaa.
 Äitin joulutuija on kyl hienompi ku meijän. Ois ehkä pikkasen pitäny jaksaa panostaa. Ehkä ens jouluna sitte.
 Täs taiski olla meitsin vikat joulufiilistelyt ennen aattoo, koska tästä illast eteenpäin painanki sit duunii maanantaihin asti. Vaik eipä siinä, lopussa kiitos seisoo. Tai tässä tapauksessa palkkapäivänä.


torstai 20. joulukuuta 2012

Sitä sun tätä

 Meitsin viikot tuntuu olevan toinen toistaa kiireisempii ja ihan täys kaiken näköst ohjelmaa, mut onneks pian on joululoma ni saa vähä hengähtääkki (paitsi et oon lomallaki töissä kolme päivää). Keskiviikko oli ihan luksusta ku mun ei poikkeuksellisesti tarvinnu lähtee yhtää minnekkää, chillasin vaan kotona. Käytin aamun hyödyllisesti siivoilles ja joululahjoi pakkailles Alfan pitäes mulle seuraa.
Piti kans käydä kaupas kääntyy hakemas vähä ruokaa ja herkkuja. Noi karkit muistuttaa epäilyttävästi Harry Pottereist tuttui Bertie Bott's beans- makeisia. Super hyviä. Makui löytyy purukumist ja colast mustikkaan ja passion hedelmään.
 Jossai vaihees päivää Johanna kävi kääntyy ku olin luvannu tehä sille joululahjaks manikyyrin. Heti Johannan visiitin jälkee Mia tuli taas puolestaa hakee oman joululahjansa. Sekoiltii tapamme mukaa jotai ihan omaa settii ja musisoitii naapurien iloks.
Kehtaan kyl väittää et ollaa Mian kaa super hyvä duo. Vaik meijän laulutekniikka ei oo mistää kotosin ku kumpikaa ei olla koskaa ottanu minkää näkösii laulutuntei, ni molemmil on iha jees lauluäänet jotka sulautuu keskenää hyvin yhtee. Lukioaikoin tungettii ittemme joka ikisee juhlatilaisuutee esiintymää ja viel useempaa otteeseen.
 Sit "loppukevennyksenä" kuvaa meitsin uudest lemmikist. Oikeestaan niit on kaks, mut toinen lady mökötti terraarion nurkas joten siit oli aika mahdotonta saada onnistunutta fotoo. Oon ihan rakastunu noihin kaheksanjalkasiin, enkä tajuu miks porukka kuumottaa noit niin pahasti. Siis eihän noi tee kenellekkää mitään ellei niit mee väkisin sörkkimään.
Lepposia otuksia jos multa kysytään.