keskiviikko 29. elokuuta 2012

Paluu menneeseen

Saatii Mian kaa spontaani idea et vieraillaa meijän vanhal ylästeel moikkaamas vanhoi opettajii ja kattelee mestoi. Siispä suoraa koulun jälkee hypättii dösään joka vei meijät Kartsin teinihelvettiin.
Neljä vuotta sitte jätettii peruskouluajat taakse, mut kaikki vanhat opettajat muisti meijät vielki. Liekö syynä se et musiikkiluokkalaisina oltii paljo esillä koulun tapahtumis ja muutenki enemmän yhteistyössä eri opettajien kaa ku normiluokalla opiskelleet, kuka tietää.
Kierrettii pitkin koulun käytävii ja palauteltii mielee hauskoi muistoi ja osallistuttii jopa musatunnille! Meijän entinen musamaikka, Jaana, otti meijät avosylin vastaan. Tuntu silt et mikää ei oo muuttunu, vaan et kaikki oli just niin ku ennenki. Laulettii jopa samoi biisei ku neljä vuotta sitte.

Asia jota en jääny koulusta kaipaamaa, oli nää sinapinkeltaset kaapit. Maailmas ei vaan voi olla mitään rumempaa väriä ku toi!


Onneks kuulun kuitenki niihin onnekkaisii jotka voi enimmäksee hyväl mielel muistella yläaste aikoi. Koin siel paljo hyvii hetkii ja mm. musikaaliprokkist en unohda ikinä!


Pelleiltii musatunnin jälkee viel hetki koulun pihal ja lähettii sit käppäilee meille päin.  En tiiä alkoks ton yläasteel vierailun jälkee lapsettaa, mut jäätii hetkeks leikkipuistoo hengailee.




Illal lähettii viel mamin ja iskän kaa moikkaa mun isovanhempia Helsinkiin.



Mummo oli taas tuttuun tapaa pistäny teet ja kahvit tulee ja kattanu pöytää kaikkii herkkuja tuulihatuista piirakkaan.


Jatkoin mun lapsettaa- linjalla ja kävin kaivaa noi pehmoeläimet esii. Toi jättimäinen kani on ollu mun favourite ihan pienest asti. Jospa huomenna palaan takasin nykyhetkeen ja käyttäydyn taas ikäiseni tavoin... ehkä, vain ehkä.

perjantai 24. elokuuta 2012

Yössä taiteiden

Torstaina suunnattii mun hyvän työkaverin Johannan kaa stadiin, säätä uhmaten. Hyvä näin, koska päivän rankkasateist huolimatta ilta oli aurinkoine ja lämmin. Kävin taiteiden yössä viimeeks kolme vuotta sit, nyt oli uuden reissun vuoro.



Ilta alko Bravuria nimisest raflast Narinkkatorilla (tätä tekstii kirjottaessani jouduin soittaa Johannalle ja kysyy paikan nimee, koska en muistanu. Hyvä minä). Meijän piti safkaa jotai kevyttä, mut päädyttii tilaa tollaset överi pasta-annokset. Ite en ees jaksanu syödä kaikkee loppuun! Hups.


Pitkin stadii kulki 3km pitkä pätkä tollasii isoi "dominopaloi", jotka pistettii kaatuu klo 18 ja joiden "loppuhuipennus" tapahtu Senaatintoril. Sinne oli pystytetty kisakatsomoki, eli iso screeni jost näky livenä dominonappuloiden eteneminen. Iha hulluu, siel ihmiset vaa hengas toril ja kannusti dominopalikoit: "jaksaa jaksaa"! Meininki oli kyl hyvä anyway.




Dominoepisodin jälkee lavalle nous Ismo Alanko. Jäätii sit kuuntelee sitäki ku kerta paikalla oltiin. Johanna fiilisteli, meitsi taas tapansa mukaa heilu kameran kaa puikkelehtien ihmismassojen läpi.

Molemmil oli koko illan ajan ollu hirvee tarve löytää jostai ilmapalloi ja innostuttiiki sit iha kunnol ku nähtii et Senaatintoril olleit ilmapalloi jaettii pois. Alko suuri pallojahti.


Alotettii kolmel pallol, mut eihä se nyt mihinkää riittäny. Loppujen lopuks ryövättii kokonainen nippu. Miten iloseks voikaa tän ikänen tulla ilmapalloist? Ainoo ero siihe ku oli pieni on se, ettei yks enää riitä. Nykyää pitää saada ainaki tusina!

 
 

Seuraava kuva hämmentää mua syvästi. En tosiaa tiiä miten oon tänki tarkennuksen onnistunu saamaa aikasiks, mut lopputulos on yhtäkaikki aika magee- ainaki meitsin mielest! Taiteiden yössä luodaan taidetta, eiks ni?


Löydettii kaiken vilskeen keskelt metrilakukoju ja Johanna ystävällisesti tarjoutu ostaa mullekki yhen, ku en tona hetkenä omannu yhtää käteistä. Omenalakut on noist kyl iha parhait!


Kaikki kiva loppuu aikanaa ja nii myös tonaki iltana. Kello tuli yheksän ja meitsin oli pakko lähtee himaa ku seuraavan aamuna oli kouluu. Ehkä ensvuonna sit taas.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Aila Airo

Tänää hoitelin vaihteeks melkein koko päivän koulujuttuja pois alta.  Ite koulussahan en viettäny ku vajaat neljä tuntii. Puolet ajast hierottavana, puolet hierojana (sama kuvio ku eilenki). Ku pääsin himaa ni oli kuitenki pakko tehä alta pois yks hankalin koulutehtävä ikinä: nimeä kasvojen luut ja lihakset suomeksi ja latinaksi, sekä kerro niiden tehtävät. Vaikee tää oli siks, ettei noit kaikkia meinannu millää löytyy netistä- eikä löytynykkää. Palautin tehtävän moodlen palautuskansioon keskeneräsenä. Ei hyvä..
Kouluhommat ei suinkaa jääny taakse viel tehtävän palautuksen jälkeenkään. Hypättii mamin kaa autoo ja suunnattii Kauniaisis sijaitsevaa Aila Airo- hoitolaan.
Ei kuitenkaa menty sinne kasvohoitojen tai muunkaa sellasen peräs, vaa hankkii mulle välineit opiskeluu varte. Löydettii sielt myös muuta kivaa, nimittäi Artdecon meikkejä. Mami on iha hullaantunu niitte johonki luomivärisettii ja oli ihan onnessaa ku löydettii ko. tuotteit.
Henkilökunta oli super ystävällist ja ku mainitsin mun blogin, ni meijät vietii kierrokselle rakennuksee! Nähtii kaikki hoitohuoneet, toimistotilat, yms. Kuin mageet.
Rakennus oli tosi kaunis ja sen sijaintiki upee. Ikkunoist näky nimittäi suoraa Gallträski- järvelle.
Meitsi oli iha fiiliksis ton esittelykierroksen jälkee. Jossai tän kaltases mestas haluisin sit tulevaisuudes tehä duunii. Tai vaik jossai kylpylässä!
Kauniaisist meijän tie vei viel Selloon ruokaostoksille. Nyt on kaikki pakollinen hankittu- toistaseks. Siispä hetkeks rentoutumaan ja valmistautumaa huomiseen.

maanantai 20. elokuuta 2012

Flunssa

Pahottelen viimeviikkosta hiljasuutta blogissa, mut koulun alku, työ ja viikonlopun sairastuminen vei kaiken energian, eikä voimia tai aikaa jääny kirjotteluun. Lupaan tällä viikolla tehä ryhtiliikkeen ja kirjottaa taas useemmin. Veikkaan et nimenomaan kaiken koulu- ja työstressin takia sainki ton flunssan... vastustuskyky hemmetin alhaalla, enkä muista millon viimeeks ois ollu niin paljo asioita hoidettavana.
Lauantaina suuntasin tieni Lepuskin Diacoriin hakemaa poissaolotodistusta duunia varten ja samal hoidettii mamin kaa ruokaostokset pois alta. Kaupas kiertely ei kuitekaa tehny mulle hyvää vaa kuume lähti nousuun. Väänsin itelleni himas supermehuu- sitruunaa, limeä ja appelsiinii! Kunnon c-vitamiinipommi vähä helpotti oloo ja maistu ihan mahtavalle, mut eihä se kuumetta laskenu. Too bad.

Karviaisia sekä karhunvattuja joqurtilla! Lisäpiristystä päivään. Ja molemmat helposti poimittavissa suoraan takapihalta.
Iltapäivään mennessä kuume ei hellittäny, mut Tapsan luo oli silti pakko päästä. Katottii vaa leffoja vierekkäin peiton alla ja meitsi ryysti vuorotellen kuumaa mehua tai teetä. Levosta huolimatta kuume ampas illal reippasti yli 38 asteeseen ja olo oli järkyttävä. Onneks mulla on ihana mies joka huolehti mun hyvinvoinnista järjestämäl extratyynyjä, keittämäl lisää teetää ja tuomal buranat sänkyyn, ettei mun tarvinnu liikkua. Klo 2 yöllä kuume laski ja meitsiki sai kunnol unenpääst kii. Sunnuntai ei kuitenkaa ollu lauantaita parempi ja himaan päästyäni nukuin kaks tuntia putkeen, vaik kello oli 16 iltapäiväl.
Nyt maanantain vointi oli vihdoinki parantunu pikkasen, mutten silti uskaltanu lähtee kouluu ja ottaa riskii sen kaa et kuume nousis viel uudestaa. Iltapäivään mennes olin kuitenki jo vakuuttunu et tauti vetelee viimesiää ja uskaltauduttii mamin kaa lähtee stadii hoitaa pakollisii asioit pois alta. Asia nro 1 oli opiskelijakortti. Oon ehtinykki jo kaivata sen tuomia etuja täs vuoden aikana.
Toinen asia oli valkoset kengät kouluun. En ois ikinä uskonu et hankin crocsit, mut täs sitä nyt ollaa. Yllätyin siitä et miten söpöjäki mallei niilt löyty. Kaikki ain käyttää vaa niit hirveit, korkeintaa mökkikengiks sopivii tossu-malleja. Hyi. Ite päädyin tollasii ballerinoihin. Ei noikaa mitkää kummoset ilmestykset oo, mut menee tän kerran.
Ps. Jos joku ihmettelee et miks tarvin valkoset kengät kouluun, syy on siinä, et kosmetologin työasuun kuuluu kokonaa valkoset kengät. Ja me käytetään niit työasuja koululla. That's why. Kriteereinä kuitenki oli et kenkien pitää olla umpinaiset, takaa suljetut työkengät (taikka sit noi crocsit). Eli ei mitää sandaalimalleja.

perjantai 17. elokuuta 2012

Passion never dies


Yks mun rakkaimmista harrastuksista, kynsien lakkaus ja koristelu, oli saada karun lopun ku koulussa ilmotettiin ettei pitkien kynsien kaa sovi tulla tunneille (kosmetologiks opiskelun haittapuolet). Ymmärtäähän sen, et ne on epähygieniset ku tehään kasvohoitoja yms. mut itku oli valehtelematta lähellä ku keskiviikkona saksin kynnet ihan tyngiks. Voi kuulostaa tyhmält ja pinnalliselta, mut siinä vaihees ku on melkein kaks vuotta eläny pitkien kynsien kaa ja laitellu niitä 2-4 kertaa viikos, ni tuleehan siin kurja olo ilman.


Toi ylemmän kuvan Konadin koristeketju oli -ja on edellee- yks mun lemppareita.



Lyhyet kynnet on ja pysyy (ainaki kesään asti), mut sen sijaan että jäisin itkee pitkien perää, päätin et asiasta täytyy löytää ne positiivisetki puolet. Nyt suunnittelenki sit jo iha fiiliksis lakkauksia lyhyisiin kynsiin. Luonnollisesti meininki on aika erilaista ku pitkien kaa, joten saan oikeesti pistää rutiinit uusiks. Tää viikko on vaa ollu nii hektinen koulun ja duunin takii etten oo ehtiny viel suunnittelua pidemmälle, mut lupaan laittaa kuvamateriaalia näkyville ku saan ekoja lakkauksia valmiiks! Sitä odotellessa voitte ihailla (tai kauhistella) näit vanhoi tekeleitä.



Jos nyt viel täs vaihees oli epäselvää, ni kuvien kynnet on siis ikiomat. Ei geelausta, ei rakennekynsiä, ei mitää ekstraa. En myöskää omista mitää salaista kikkaa siihe mite kynnet saa kasvamaa noin hyväkuntosina ja vahvoina. Mul on vaa käyny tuuri. Lakkauksen kestosta sen verran, et viitseliäs käyttää alus- ja päälyslakkaa. Omat kynnet pysy viikonki ajan siisteinä duunista huolimatta. Ilman noit kahta lakkaa... there's no chance.




Jos on kysyttävää, kysykää. Kritiikkiäkin saa pistää tulemaa, kunhan on asiallista. Oon vielä aika alottelija, joten kehitettävää löytyy viel paljo (onneks, koska kaiken osaaminen olis tylsää)!

tiistai 14. elokuuta 2012

Just one tuesday


Mun eka kouluaamu ei menny ihan putkeen vaik alku oli lupaava. Heräsin jo kuudelta (olin vaa tosi virkeenä jotenki) ja olin 10min etuajassa dösärilläki. Perhanan dösä kuitenki tuli reippaasti myöhässä, mikä tarkotti sitä et myöhässä oli meitsiki. Tosi moni epäonninen oli samassa bussissa mun kaa, mut opo oli sitä mieltä ettei julkisten myöhästyminen oo hyvä syy olla myöhässä. Juurikin näin... en oo ikinä elämässäni myöhästyny töistä ja koulustaki ehkä pari kertaa, ni sit ku kerran sattuu tollasta ni saa huudot? Just my luck.

Anyways, ei sen enempää koulusta. Luonnollisesti mulla ei oo nyt kuvia näyttää, mut ajattelin joku kerta viedä kameran mukanani (kuhan lukuvuosi täst etenee) ni pääsee ulkopuolisetki vähä sisälle siihen mitä on kosmetologiks opiskelu yo-linjalla.


Sää oli koko päivän tosi aurinkoinen ja mami houkutteliki mut illal mukaan hakee ruokaa meijän kanille. Pyöräiltii ekaks Espoon lemmikkipisteesee hakee vähä täydennystä kuivamuonavarastoon ja takasin päin tullessa bongailtii isoja voikukanlehtiä.




Pysähdyttii perinteisee tapaa joka mutkas ottaa kuvia. Meininki on aina sama. Mä tai mami nähää jotain jännää mist pitää saada foto! Nytki löysin ton hauskan vänkyräpuun ja oli sit tietty aivan pakko möyrii kaikkien nokkosten läpi tonne.


Matka jatku puiston läpi kotitielle. Jouduttii kuitenki tekee taas uus pysähdys ku mami bongas vattupensaan. Siel me häärittii molemmat vattujen kimpus ja ohikulkijat tuijotti, mut mepäs saatiiki hyvä pieni lisäys meijän talvimarjavarastoon.




Päivän hyötyliikunta suoritettu. Nyt kai voin hyväl omaltunnol hautautuu peiton alle lukee kirjaa, eiks niin?