Launtain täytettiin asunto porukal ja unohdettii arki hetkeks. Ihan mahtava fiilis ku järkkää ekan kerran omat tuparit. Meil oli diili Tonin ja Tapsan kaa et jokainen järkkää omille kavereilleen tuparit jos haluaa, ku ainaki meitsin kohal oli nii paljo ihmisiä joit oisin halunnu kutsuu, et yhteiset tuparit ois vaa karannu käsistä. Nytki oikeestaa jäi viel useit ihmisii pyytämättä, mut kerrostaloasunnos ku ollaa ni ei viitti liiotella. Ois vaa syntyny laiton määrä melusaastetta.
Tarjol oli kaikkee pient naposteltavaa sekä mun ja mamin edellisenä iltana väsäämää kanavoileipäkakkuu. Huomioitiin myös Petran kasvisruokavalio tekemäl sille omat safkat.
Ilmeisesti voileipäkakun lihaton versio oli positiivinen yllätys, ainaki Petran ilmeestä päätellen.
Illan nostalgisin hetki oli meijän entisen, hyvin lyhytaikasen bändin jälleennäkeminen. Osallistuttii kesällä 2008 bändileirille ja päädyttii siel samaan jengiin soittaa. Viikon ajan oltiin Fuego, ehdottomasti leirin kovin bändi. Ystävyys ei kuitenkaa loppunu leiriin, vaa nähää edelleenki toisiamme ja järkätää satunnaisesti "bändimiittejä", joiden aikana saatetaa käydää mm. keilaamas, shoppailemas tai syömäs. Ja nykyää asun meijän sillosen basistin kaa samas kämpäs. Semi outoo.
Fiilis oli ihan älyttömän hyvä koko illan ja kaikki tuli loistavasti toimeen keskenää. Ohjelmaan kuulu perinteisesti singstar- sessiot ja yleinen häröily.
Seassa vakavia ja vähemmän vakavia hetkiä.
Yhentoista aikoihin kerättii jäljelle jääny porukka kasaan ja suunnattiin baariin, välttyen näin mahdollisilta naapureiden valituksilta.
Takasin tultiin vast joskus kahen jälkeen, enkä vieläkää tajuu miten oon jaksanu valvoo aamu viidestä kello kolmeen yöllä. En mä sit vissiin ookkaan vielä niin vanha etteikö toi älytön kreisibailaus viel luonnistuis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti