Pääsiäisfiiliksiä

 Pääsiäinen on yleensä ollu ainaki meil sellanen juhlapyhä jota vietetään perheen/sukulaisten kesken. Tää vuos ei ollu poikkeus, ja tänää kokoonnuttiinki sit porukalla mun vanhempien luokse syömään. Meitsin isovanhemmat saapu kans paikalle, mikä oli tosi kiva ku ei olla nähty vähään aikaan.

 Mamin tekemät safkat on ain yhtä hyviä. Tarjol oli lammasta, uusii perunoit, valkosipulitomaattei ja mikä parast- parsakaalii ja bataattia, meitsin favourite herkkui! Mustajuuri oli ihan uus tulokas mun ruokalistal, mut positiivinen sellanen.

 Tottakai pääsiäisee kuuluu kans pääsiäispupu ja suklaamunat! Plus muut herkut. Mami oli taas innostunu ja leiponu mustikkakakkuu, keksejä ja kääretorttua, sekä valmistanu pashaa ja marenkeja. Poistuin ruokapöydäst lievis sokeriähkyissä. Mustikkakakkuu en jaksanu edes maistaa, vaa pakkasin pari palaa kotiin vietäväks.

 Päivän positiivinen yllättäjä oli espanjalaiset mansikat. Oon suhtautunu lieväl varauksel ulkomaisii mansikoihi, ne ku ei oo puolikskaa yhtä makeita ku kotimaiset, mut täl kertaa sattu vissii kohille hyvä rasia. Nam.

Mun mielest tällaset rennot päivät läheisten kaa on tosi mukavia. Mummolt ja vaarilt saa kaikenlisäks ain kuulla hauskoi muistoi mamin lapsuudest. Omist vanhemmist paljastuu ain kaikkee hauskaa isovanhempien kautta.

 Viiden mais saateltii vieraat taxille ja mäki suuntasin kotia kohti. Myöhemmin illal lähettii viel poikaystävän kaa hiihtoladuille. Pitihän ne kaikki herkut jotenki saada sulateltua.

Hyvä päivä

 Kevät alkaa pikkuhiljaa lähestyy ja kevätfiilis ottaa vallan, varsinki ku aurinko paistaa koko ajan niin ihanasti! Mikä parasta, meitsi sai kerranki nauttii perjantaist täysillä- ei töitä, ei koulua, ei mitään muuta ku rentoo hengailuu hyvän frendin kaa. Perfect day to take some pics!

 Oon jo aikasemmin todennu tän, mut meiän rappukäytävä on mitä parhain paikka kuvata. Siel vaa valaistus osuu jotenki ain kohillee ja taustat on mukavan yksinkertaset. Onneks naapureit ei oo viel toistaseks sattunu paikalle fotoomisen aikana. Saattais aiheuttaa pient hämmennystä.

 Käytii jossai välis tekee pieni kävelylenkki auringonpaistees ja palattii sit takas sisälle hengailee ja pelleilee kameran kaa. Kuvasaldo oli taas kerran jotain ihan älytöntä. Oon pohtinu et tätä menoo mun kaikki muistitikut, ulkoset kovalevyt ja cd:t on täynnä kuvatiedostoja, eikä loppua näy. Ainaki elämän jokainen pieniki hetki on ns. tallennettuna, jos ei muuta. Vanhoi kuvia on ain yhtä hauska kattoo, varsinki niiden ihmisten kaa joita on ikuistanu.

 Täs päivän ninja- style, olkaa hyvä.

 Hauskat viikonloput kaikille! Ottakaa iisisti ja nauttikaa auringonpaisteest, Foreca lupaili sitä jopa ensviikolle asti.

Color mask

 Kärsin useimpien naisten tapaan ihan liian usein totaalisesta hiuskriisistä (millon sävy on väärä, millon latvat pörröset tai hiukset ei muuten vaan asetu), eikä n. 6 vuoden värjääminen suoraan sanottuna helpota asioita- varsinki ku värinä on punanen. Punapäänä olemisen suurin ongelma on varmaan se, et punapigmentti kuluu älyttömän nopeesti ja syvänpunaset hiukset haalistuu oranssin sävyihin/rusehtaviks. Jatkuva värjääminen puolestaan rasittaa jo muutenki kärsineitä latvoja, eikä kuivia raaski leikata pois ku pituutta haluais saada lisää. Oon kokeillu läpi ties kuinka monet sävyttävät, korjaavat ja kiiltoa lisäävät shampoot ja hoitoaineet, mut niiden tuoma lohtu on ollu loppujen lopuks melko laihan puoleinen.

 Jonki aikaa sitte yks meitsin luokkalaisista toi kuitenki ratkasun ihan nenän eteen. KC Color mask, sävyttävä ja hoitava hiusnaamio (hämmentävää etten ollu koskaan kuullukkaan koko tuotteesta). Toiveikkaana suuntasin Emotioniin ja hommasin itelleni yhen tuubin. Tökötti oli suhteellisen hintavaa, 16,50e purkki. Toisaalta sen pitäis riittää kahteen kolmeen käyttökertaan, hiusten pituudesta riippuen.

 Vaikutusaika on 5-10 minuuttia, mut ite annoin naamion olla n.12min ennen huuhtelua. Alempana kuva hiuksista ennen ja jälkeen käsittelyn. Kuvista eroo ei ees huomaa yhtä selkeesti ku livenä, mut meitsin hiukset oli oikeesti älyttömän paljo sileemmät ja hyvinvoivan näköset, plus punanen väri sai reippaasti lisää syvyyttä.

 Oon tuotteeseen ihan älyttömän tyytyväinen ja sitä paitsi naamiota jäi viel pariin kertaan. Säästän siis pienen summan ku en joudu jatkuvasti ostaa uusia hiusvärejä. Naamion avulla pystyn venyttää värjäyskertojen väliä aika paljo, mikä taas säästä hiuksia. Perfect!

Lisää infoa tuotteesta löytyy täältä.

Kielikylpy

Tänää oli meitsin viimeset oppitunnit koululla tän kevään osalta. Enää perjantain yritysvierailu, sen jälkee alkaaki jo työssäoppiminen. Vähän ehk jännittää, ku ei yhtään tiedä et mitä seuraavat 10vk tulee olemaan. Toisaalta taas ootan innolla et pääsen tekee vähä oman alan hommia jossain muuallaki ku koulun asiakaspalvelussa. Se on jo suht nähty juttu.

Iltapäivästä pääsin vähä hengailee frendin kaa, ku Mia suuntas meille harjottelee Saku stars-kisoja varten ja viettää leffailtaa. Muutaman kerran biisi läpi ja sohvan nurkkaan tuijottelee leffaa kera leffamättöjen.

Ollaa molemmat opiskeltu espanjaa lukioaikoina ja päätettii vähä palautella ko. kieltä mieleen valkkaamalla illan elokuvaks Disneyn El rey león 2. Yllätyin positiivisesti siitä et miten hyvin pysyin hommassa mukana. Ehkä ne taidot ei sittenkää oo ruostunu niin paljoa ku pelkäsin. Nyt vaan odottelen huhtikuun Barcelonan reissua, ehkäpä tarjoutuu useampia mahollisuuksia päästä vähä testailee miten puheen tuottaminen luistaa.

Gettin' Ready

 Ammattiopistojen väliset Saku stars- kisat lähestyy salakavalasti eikä treeneistä tingitä, edes vapaapäivänä. Meil ois ollu tänää ilmeisesti jonki sortin tuntilyhennyksiä, mut meitsi raahautu silti koululle vähä jammailee med. Mia.

 Kilpailen kahessa sarjassa laulaen sekä soolona että duettona Mian kaa. Ihan friikkiä et oon vihdoin siirtyny kokonaa pois pianon takaa ja nyt pitäis seisoo mikki kädessä laulukilpailussa. En yleensä oo mitään jännittäjätyyppiä ku puhutaan esiintymisestä, mut täl hetkel on pienet kuumotukset päällä. Heikkoina hetkinä itsevarmuutta tuo onneks säestäjältä kuullut kehut lauluäänestä ja hyvästä sävelkorvasta sekä Mian tsemppaus. Duetossa tietenki tuetaan ja kannustetaa toinen toisiamme.

 Kuulin tänää ehkä ihanimmat sanat mun ja Mian ystävyydestä meijän säestäjältä. Ku kerrottiin et ollaan vietetty tosi paljo aikaa yhessä ne kaheksan vuotta jotka ollaan tunnettu, ni Airi vaan totes että sen kuulee meiän laulusta. Kaikki sanat alkaa ja loppuu tismalleen samalla tahdilla ja pelataan kuulema tosi hyvin yhteen. Tiimityö on lähes saumatonta. Toivotaan et tän tason tiimityö veis meiät kisoissa edes fiinaleihin asti. Muuta ei tarvita.

 Treenien jälkee suuntasin kohti kotia pakkailemaa yökyläkamppeita ja sen jälkeen suunta vanhempien luokse. Salkkareiden kattominen porukoiden kanssa on ihan parasta iltahupia. Kuten aina, tälläki kertaa arvattii juonenkäänteet etukäteen. Niin perus.

Jetin jalanjäljillä

Mun vanhemmat on tänä talvena täysin hurahtanu lumikenkäilyyn ja sai mut vihdoin houkuteltuu mukaan pienelle lumikenkäreissulle. Sääki sattu olee ihan älyttömän upee, joten lähin tosi mielelläni messiin. Spottina jo meitsille hyvinki tutuks käyny mesta, Myllyjärvi. Jeti-kengät jalkaan ja menoks.

 Vähä lumimiesleikkei järven jääl ja eväspaussi. Kunnon retkiin kuuluu ain lämmin kaakao ja muut herkut.

Lumitaidetta loppukevennykseks. Rennon viikonlopun jälkee jaksaa taas palata takas arkirutiineihi.