Päiväreissu Tallinnaan

Vanilja-lakkapiirakka

Päätettiin tänää testata mun läheisen ystäväni kaa, oisko meistä keittiön puolella johonki. Mieli teki jotain herkkua, joten tutkailtii erilaisia reseptivaihtoehtoja netistä. Päätös oli yksimielinen siinä vaiheessa, ku törmättiin vanilja-lakkapiirakkaan. Kokkailu kannatti, saatiin ku saatiinki aikasiks super maukas piirakka, jonka kruunas vaniljakastike. Hyvällä omalla tunnolla tuhottiinki sit melkein puolet tästä herkusta, koska iltapäivästä kutsu tunnin mittanen puistojumppa. Plus miinus nolla, sinne meni kalorit!

Jottei kiusaus iskis, ni Petra vei mukanansa maistiaiset omille vanhemmilleen ja mä omilleni. Pienen palasen kehtasin jättää vielä iltapalaherkuks. Lämmöllä suosittelen kokeilemaan, kivaa vaihtelua perinteisille mustikka- ja omenapiiraille.

Ainekset                                                

Pohja

• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 125 g voita
• 1 kananmunan keltuainen

Täyte Kuorrute

• 3 kananmunaa
• 1 1⁄2 dl sokeria
• 1⁄2 tl vaniljasokeria
• 1⁄2 vaniljatankoa
• 2 dl kermaviiliä
• 2 rkl vehnäjauhoja

• 2 dl lakkoja
• 1 dl lakkahilloa

Ohjeet

Nypi jauhot, sokeri ja voi muruiseksi taikinamassaksi. Lisää keltuainen ja työstä tasaiseksi taikinaksi. Painele se noin 24 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Raaputa vaniljatangosta siemenet. Sekoita muna-sokerivaahtoon mukaan vaniljasokeri, vaniljansiemenet, kermaviili ja jauhot. Kaada taikina piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa uunin alaosassa noin 35 minuutin ajan. Anna jäähtyä. Sekoita marjat ja hillo keskenään. Levitä marjaseos piirakan päälle ja tarjoile.

Miniloma

Super mahtava mökkiviikonloppu takana, pitkästä aikaa koko perheen voimin. Säät suosi meitä ja saatii nauttia auringon lämmöstä kaikkina päivinä. Ulkona hengailu ja sähköttä eläminen tekee hämmentävän hyvää mielelle ja koko kropalle. Yhen päivän aikana tuli pelattuu sulkkista ja korista, uitua, käytyä lenkillä ja siinä sivussa ihan vaan löhöiltyä auringossa. Savusauna, muurikalla paistetut letut ja metsämansikat oli ehdottomasti mökkiloman kohokohtia. Kyllä harmittaa että tää viikonloppu tais jäädä tän kesän ainoaks, jonka vietän mökkeillen.

Mun palkalliset lomat on vasta syksyllä, mut täähän tuntu jo kuitenki ihan minilomalta! Mitä ilmeisemmin kesästä voi nauttia enenevissä määrin duuninki ohella.

Hyvän fiiliksen päivä

Vietin täl viikolla ehkä yhtä mun onnellisimmista päivistä pitkiin aikoihin. Ei niin etteikö niit onnellisia hetkiä ois vaikka kuinka, mut siinä vaiheessa ku koko kropassa tuntuva hyvä fiilis kantaa useemman päivän yli ja saa duunissaki hymyilee leveesti jopa niille "yritän pilata sun päivän mun happamalla naamallani"- asiakkaille, on jotain täytyny loksahtaa kohilleen.

Kiitän tästä ystävää, jota näen ihan liian harvoin. Oltiin mun avopuolison ja Miikan kaa piknikillä yhtenä arki-iltana. Kuulostaa niin tavalliselta, mitä se samaan aikaan sekä oli että ei millään tasolla ollu. Yhessä illassa mä ehin unohtaa hetkeks ihan kaiken muun. Siis oikeasti, enhän mä kattonu edes kelloa kertaakaan sen jälkeen ku päästiin stadiin! Se oli kymmenen illalla, ennen ku kukaan meistä tajus seurata ajankulua. Ei oo mitenkään päin mun tapasta, varsinki ku seuraavana päivänä oli duunia.

En mä osaa näin jälkeenpäinkää sanoa mitään super tarkkaa syytä hyvälle fiilikselle ja mahdotontaki se varmaan olis. Kyse ei oo meinaa edes yhden ihmisen, eli mun, mahtavasta olosta vaan se fiilis tarttu myös mun parempaan puoliskoon. Ja mitä samana iltana saamastani viestistä pystyin päättelemään, saatto piknikillä hengaillu kolmaski osapuoli nauttii olostaan.

Joskus vaan tiettyjen ihmisten seura just oikeeseen aikaan, oikeessa paikassa, siinä oikeessa hetkessä, on parasta terapiaa mitä voi saada. Aikoinaan mulla saatto useinki jäädä päälle hyvien hetkien jälkee hymy, joka kesti useemman päivän, eli ns. kestovirne. En voi sanoo että olisin varsinaisesti kaivannu sitä, mut nyt muistan, miten kivalta se tuntuu.