Kuus vanhaa

Pidän kuvaamisesta. Oon pitäny niin kauan ku muistan. Aikoinaan sommittelin mun pehmoleluja huoneeni keltasta seinää vasten, ottaen niistä sitte kuvan. Tää tapahtu vanhalla filmikameralla ja jälkeenpäin harmitti, ku kuva ei ollukkaan ihan sitä mitä olin mielessäni suunnitellu. Muistan sen kuvan vieläki. Se olis pitänyt ottaa paljon lähempää.

Piipahdin viikonloppuna mun vanhempien luona ja löysin tietokoneen arkistoista muutamia kivoja kuvia, jotka on otettu useampia vuosia sitte. Kaks on jopa niiltä ajoilta ku en vielä edes omistanu järkkäriä, vaan räpsin menemään alkeellisemmalla digikameralla. Arvaatteko, mitkä?

Värittömyyden inspiroimaa

Parhaat hetket

Kesä alkaa olla lopussa, mikä on ainakin mun mielestä vähän masentava ajatus. Pidin koko kesän aikana    vaan yhden lomaviikon, mikä seki kulu hollannin tunneilla ravatessa. Toisaalta koen, et mulla on kaikesta huolimatta ollu hauskaa ja samalla rahaaki on kertyny tilille mukavasti! Suven päättymisen kunniaks ajattelin tehä kollaasien muodossa pienen pikakelauksen menneisiin kolmeen kuukauteen ja niihin mieleenpainuvimpiin päiviin.

1. World village festivaalit vähän ennen kesäkuun alkua. Mami, Jack Sparrow ja meitsi. Aurinko porotti ekoja kertoja kevään aikana niin, että koko selkä oli hiestä märkä. Paettiin kuumuutta puiden varjoon kera katukeittiöstä ostettujen safkojen. Parhautta.

2. Toukokuun vika päivä ja musta tuli virallisesti kosmetologi. Vaikkei ala tunnukkaan omalta, ni voi sitä hyvän fiiliksen määrää ku tajus opiskelun taas toistaseks olevan ohi ja tän lisäks omaavansa valmiudet johonkin ammattiin.

3. Mun kesä on ollu juhlia täynnä, sekä omia että kavereiden. Yks meitsin parhaista ystävistä valmistu kesäkuussa lähihoitajaks ja sillon kilisteltiin skumppalaseja, kuunneltiin puheita ja juotiin kuppi tolkulla kahvia, niin ku suomalaisissa juhlissa on tapana.

4. Kuva musta ja mun työtoverista on itseasiassa otettu samana päivänä kun kohdan kolme kuva. Tona päivänä kiidin juhlista juhliin, alottaen ystävän valmistujaisista päätyen duuniporukan pippaloihin. Hullua!

5. Lettu-kuva. Muisto ehkä hämmentävimmästä ja silti niin hyvästä Juhannuksesta. Päädyin yökyäilemään neljännessä kuvassa poseeravalle työkaverilleni Juhannusaattona. Syötiin ihan liikaa herkkuja, otettiin selfieitä, katottiin Bruce taivaanlahja- elokuva sekä miljoona jaksoa Paavo Pesusientä ja mentiin nukkumaan kymmeneltä illalla, koska väsytti. Koisittiin 11h ja vedettiin seuraavana aamuna överit lettumätöt.

6. Ensimmäinen Pride- kulkue johon otin osaa. Mielettömin kokemus vähään aikaan, ei sitä fiilistä kulkueessa voi ulkopuolisille ehkä sanoin kuvata. Ihana sää, ihana meininki, ihania ihmisiä. Perfect.

7. Suomenlinnan kesäteatteri. Käytiin tänä vuonna kummitädin ja äipän kanssa tsekkaamassa, miltä näyttää Liisa ihmemaassa- tarina teatterin lavalla. Upeeltahan se näytti. Ja kuulosti. Vanhojen kivimuurien ympäröimässä katsomossa on sitäpaitsi ihan oma viehätyksensä.

8. Pahamaineinen päivä Studio Elitellä. Käytiin hyödyntämässä Mian valmistumisen kunniaks saama lahjakortti. Vaikka meil molemmilla jäiki kuvausten jälkeen vaikka mitä hampaan koloon (Studio- vierailun postaus muistinvirkistyksenä täältä), oli päivä silti mieleenpainuva. Kaverin seurassa kaikki muuttuu lopulta aina hauskaks  ja olihan se uus, yhteinen kokemus.

9. Arki-illan piknik Helsingissä avopuolison ja hyvän kaverin Miikan kanssa. Niin rento ja hauska ilta et hymy oli korvissa vielä seuraavat pari päivää.

10. Päiväreissu Tallinnaan äipän kanssa oli yks kesän kohokohtia. Syötiin laivan aamu-buffassa mahat täyteen, käytiin kauniissa puutarhanäyttelyssä, drinksuilla kivassa baarissa, tehtiin löytöjä shoppailukierroksella ja vältyttiin sadekuurolta hyvän ajotuksen ansiosta.

11. Pyöräiltiin aamupäivästä Petran ja meitsin äipän kanssa Myllyjärvelle uimaan. Nautittiin useempi tunti auringosta ja pyöräiltiin Oittaalle. Mä ja Petra jäätiin rantsulle äitin jatkaessa kotia kohti. Päivän pyröäilysaldo oli hieman päälle 30km.

12. Kyseinen kuva on oikeastaan otettu samana päivänä ku kuva 11 vaan minkäs teet, ku yhteen päivään mahtu niin monta hyvää hetkeä. Oittaalla siirryttiin nimittäin kuivalta maalta vesille kahen tunnin ajaks. Pocahontas- fiilistelyt kanootissa on ihan okei!

13. Se kerta, jolloin hengasin koko iltapäivä köllien rantalaiturilla kaverin ja parin uuden tuttavuuden kanssa. Tapahtuman päätähti oli super söpö Kaapo. Koira hymyili melkein yhtä leveesti ku me kaikki muut.

14. Kesän ensimmäinen ja mun kohdalla myös ainoa mökkireissu niinkin erikoisella kokoonpanolla kuin koko perhe! Siitä on useempi vuos ku ollaan koko poppoo suunnattu Venäjän rajamaille, Parikkalan nurkille. Kelit suosi meitä ja mä nautin mökkihöperöitymisestä niin täysillä ku vaan voi viikonlopun ajan nauttia.

15. Pieniä, hyviä hetkiä kun Turkuun opiskelemaan muuttanu ystävä eksyy pääkaupunkiseudulle ja ehdottaa kuvailusessiota. Kahlattiin vesilätäköissä, unohdettiin kengät jalassa kävely ja naurettiin epäonnistuneille kuville. Mitä sitä muuta arki-iltaansa kaipais?

16. Kuvailtua tuli kesällä paljon mut yks kuvaussessio oli ylitse muiden, jos onnistunu sessio lasketaan onnistuneiden kuvien määrän mukaan. Kiitos jälleen mun hovikuvaajalle, Mialle. Useempi tunti mutasessa pellossa rymyämistä ja taivaalle vilkuilua sateen pelossa kannattaa joskus.

17. Palkitsevaa kesätoimintaa, eli mustikoiden keruuta. Harmi että jäi mun ainooksi kerraks, saatiin meinaan aika hyvä saalis. Siinä sivussa hankittiin päivän D-vitamiinit ja uitiin muutamat kerrat.

18. Petra tarjoutu ystävällisesti napsimaan kuvia musta ja mun paremmasta puoliskosta vuosipäiväpostausta varten. Viis vuotta tuli täyteen, pitihän siitä jotain kuviaki saada! Ilta oli ennen virallista vuosipäivää, tulipa siinä sivussa nappailtua pari urpoa, fisu-objektiivin vääristämää ryhmäselfietä.

Tätä kesää lämmöllä muistellen, ensikesää jo odottaen! Kiitos kaikille jotka oli mukana tekemässä mun työntäyteisestä kesästä muistelemisen arvoista.

Same shades of blue

Not the homecoming kind

Viis hyvää ja huonoa

Parisuhde on mun mielestä kultasen keskitien hakemista. Välillä mennään kovaa ja korkeella, välillä rysähdetään alas ihan kunnolla. Jotta kestetään rysähdykset, pitää olla vakaa pohja, joka pitää homman kasassa huonoinaki hetkinä. Lujaa tahtoa, samanlaiset arvot, uskoa suhteeseen ja niin, sitä rakkautta. Pitkässä suhteessa toisesta alkaa huomata väkisinkin joitain rasittavia piirteitä ja välillä tuntuu siltä että just ne mitättömimmät asiat aiheuttaa eniten kitkaa ihmisten välille. Oiskin super tärkeetä aina muistaa myös ne toisen hyvät puolet ja tuoda niitä esille (mä myönnän, mä oon siinä huono. Todella huono). 

Ite juhlistin tiistaina avopuolison kanssa viisvuotispäivää aasialaisen safkan ja leffan merkeissä. Vuosipäivän ratoks tehtiin myös toisistamme ns. viis hyvää ja huonoa- listat. Vaikka kaikki mitä luin itestäni oli aika arvattavissa, oli se silti aika hauska kokemus. 

Alla meitsin lista Tapsasta. Lista toisinpäin löytyy postauksen lopusta.

 Ne 5 ärsyttävää:

1. Hitaus. En edes jaksa muistaa kuinka monta kertaa oon polttanu pinnani kun pitäis lähtee jonnekkin ja tää yks seilaa kämppää edestakasin tietämättä aina itsekkään, mitä tekee.

2. Puheripulit. Koomista, koska tykkään puheliaista miehistä enkä vois kuvitellakkaan seurustelevani hissukan kanssa. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa ku koitan viettää aikaa ystävän kanssa ja Tapsa hyppää mukaan keskusteluun. Voi meinaa olla, että seuraavan puolen tunnin aikana en saa enään ainuttakaan suunvuoroa.

3. Aamu-unisuus. Oon super aamuvirkku ja herään yleensä vapaapäivinäkin kasilta. Mua ei haittaa hengailla herättyäni paria tuntia itekseni, se on ihan virkistävää. Mut siinä vaiheessa ku kello on 11, pitäis mahdollisesti lähteä jonnekkin ja toinen pitäis saada ylös sängystä, räjähdysvaara on suuri. Siihen että saan Tapsan sängystä ylös ja suihkuun, voi mennä pahimmillaan tunti.

4. Siisteys. Meillä on aika erilaiset siisteyskäsitykset. Ahdistun pöydille kertyvistä tavaroista, ovenpielten mustista sormenjäljistä, tiskipöydälle unohtuneista astioista ja likasista vaatteista tuoleilla. Saatan olla ehkä pikkasen ylitarkka ja vaikka koitetaan ymmärtää toistemme näkemykset ni riitoja aiheesta ei voida täysin välttää.

5. Valvominen. Eihän sen multa pitäis olla pois jos toinen valvoo neljään asti yöllä, eikä se aina häiritsekkään. En silti tykkää aamulla noustessani löytää sohvalle simahtanutta miestä, tyhjiä sipsipusseja tietokonepöydältä ja mahdollisten kokkailujen jäljiltä rasvatahrojen täyttämää hellaa sekä likaisia astioita.

Ja 5 hyvää:

1. Luotettavuus. Super tärkee. Koen et voin täysillä luottaa toiseen, enkä koskaan oo saanu mitään syytä epäillä ettenkö vois. 

2. Avoimuus. Ei pelkästään avoimuus siinä mielessä että voidaan puhua toisillemme ihan mistä vaan, vaan myös avoimuus uusille asioille. Voisin koska tahansa ehdottaa vuorikiipeilyä, koskenlaskua, vaellusta viidakossa tai laitesukellusta, enkä sais kieltävää vastausta.

3. Huumorintaju. En jaksa tosikoita ja mikä tärkeintä, meiän huumorintaju kohtaa mitä enenevissä määrin. Nauretaan usein samoille jutuille leffoissa eikä hätkähdetä kieroutuneitakaa vitsejä.

4.  Lojaalius. Niin mua, perhettä ku kavereitaki kohtaan. Ei ikinä puukottais ketään selkään.

5. Älykkyys. Sitä löytyy, niin kirjaviisautta ku sosiaalista älykkyyttä. Yleissivistyksen taso on huomattavasti korkeammalla ku omani, mikä aiheuttaa välillä ehkä pikkasen nolouden tunnetta mun puolella.

Tapsa meitsistä, ne 5 ärsyttävää:

1. Avuttomaksi heittäytyminen
Rakas tyttöystäväni on yleensä oma-aloitteinen ja kykenee ratkomaan ongelmia ongelmitta. Joidenkin tehtävinen parissa turhautuminen kuitenkin iskee nopeasti, ja yhtäkkiä mikään ei onnistu. Tässä vaiheessa kutsutaan Tapsa apuun, ja avun oletetaan saapuvan ilman jonotusaikoja. Tyypillinen avunhuuto lähtee liikkeelle tietokoneen ruudun ääreltä.

2. Tunteet vuoristoradassa

Riikan tunnetilat saattavat aika-ajoin vaihdella melko voimakkaasti. Ja kun tietty fiilis iskee, se tulee yleensä sata lasissa ja jarrut hajalla. Tämä on toki piristävää jos Riika on aurinkoisempi kuin hellepäiä, mutta ukkosmyrskyn kiitäessä kohdalle tulee kiire päästä pois alta
3. Nukahtaminen
Nukahtaminen ei ole Riikan vahvimpia puolia, ja vaatii allekirjoittaneen läsnäoloa. Tämä olisi pieni murhe jos unirytmimme täsmäisi, mutta minun rytmiäni soittava orkesteri koostuu kahdesta simpanssista joille joku ilkimys on juottanut pannullisen kahvia. On täten melko masentavaa lukkiutua neljän seinän sisään yhdeksän maissa.
4. Inhorealismi
Kaikesta ei tarvitse innostua, mutta jos näkee ideoissa usein pelkkiä haasteita ja ongelmia niin "henkinen tuki" jää melko vähäiseksi.
5. Pikkutarkkuus
Tarkkuus on hyvä piirre, mutta kun pienikin roska nostaa v-käyrää ja vähemmänkin formaaleissa tilanteissa ja tapahtumissa tulisi olla nanosekunnin tarkkuudella niin elämästä on stressittömyys kaukana.

Ja 5 hyvää:
1. Monipuolinen
Riikalla on tapana katsoa maailmaa melko avarin silmin. Elämä ei käy tylsäksi kun toinen löytää uusia kiinnostuksen kohteita useamman kuin yhden aiheen parista.
2. Älykäs
Kuka ikinä sanoikaan etteivät tunteikkaat ihmiset ole älykkäitä ei tiennyt lainkaan mistä puhui. Riika on piikiksi teroitettua kulmakynää terävämpi ja eropapereita odottavaa aviomiestä nopeampi!
3. Söpö
Riika on kaikkine ulinoineen, tuhinoineen, nykimisineen, kissanpentutuijotuksineen ja muine hämärine kommunikointitapoineen aika hellyyttävä.
4. Jalat maassa
Vaikkeivät useimmat ideani saakkaan kaipaamaansa tukea, on myös hyvä että joku ottaa tuulettimen käteen kun koitan rakentaa pilvilinnoja.
5. Siisteys
On pakko myöntää että minun siivousinnollani asuntomme ei olisi nykyisessä kauniissa siistissä kunnossaan. Vaikkei se aina miellytäkkään niin on hyvä että joku potkii vähän takamukselle kun laiskuus iskee.

Sunshine reggae