Eka pysäkki, Barcelona

Viikko sitte mä koituduin vihdoin takasin Suomeen. Kolme viikkoa kestäny matka on virallisesti ohi, jossain kaukana takana. Arkiki tuntuu taas jo arjelta ja kotimaan kylmyyteen on ehtiny tottua. Hassua on kuitenki se, miten isolta oma kämppä edleen tuntuu  kaiken sen hotellissa yöpymisen jälkeen. Oma sänkyki oli kotiin palattua pehmeempi kuin koskaan! Tai niin ainaki uskon.

Jos palataan ajassa kolme viikkoa taaksepäin, päästään aiheeseen Barcelona. Se oli meiän matkan ensimmäinen etappi. Saavuttiin hotellille keskiviikkoiltana/yönä 17.9 ja kaikki mitä sillon ehdittiin tehdä oli illallinen ravintolassa, minkä jälkeen painuttiin väsyneinä nukkumaan. Seuraava päivä oliki sit super aktiivinen. Alotettiin turistikierros mulle jo tutuista kohteista, eli Gaudín suunnittelemasta Casa Milásta (joka harmi  kyllä oli suurimmaksi osaksi julkisivuremontin tai jonkin vastaavan takia piilossa) ja sen jälkeen La Sagrada Família- kirkosta,  mistä suunnattiin Parc de la Ciutadellaan ja yhä edelleen satama-alueella sijaitsevaan Sea lifeen (joka muuten oli huomattavasti Suomen Sea lifea isompi ja parempi). Hinta oli aika korkea, jotain 20e luokkaa, mut kerrankos sitä. Rauskut ja pingviinit oli ehdottomasti mestan parasta antia. En suosittele vierailua hai-kammoisille. Veden alla kulkevia tunneleita ei voi kiertää, eikä näin ollen voi myöskään välttää n. 2m pitkien, hampaallisten eväkkäiden kohtaamista.

Sea Lifestä matka jatku aina La Ramblalle asti, mistä alkoi hotelliin suunnistaminen. Ite oon niin surkea kartanlukija, että jätin suosiolla homman avopuolisolle. Täysin ei kuitenkaa harhaan kulkemiselta selvitty ja extrakävelyä kerty jonki verran enemmän ku mitä oli tarkotus. Ku vihdoin päästiin takasin hotellille, oltiin super väsyneitä. Koko päivänä ei kertaakan hyödynnetty julkisia ja jalat huus kurjuuttaan. Voin meinaa sanoa, että etäisyys hotellilta edellä mainittuihin kohteisiin ei ollut  lyhyimmästä päästä. Takana oli vasta eka päivä enkä tossa vaiheessa voinu edes kuvitella, miten hajalle mä tulisin jalkani vielä kävelemään.

Maailmalla

Jo kaks viikkoa kulunu tien päällä ja taakse on jätetty niin Barcelona, Valencia, Ibiza kuin Rotterdamki. Luulin, että päivittäisin blogia aktiivisemmin reissussa ja postailisin kaikenlaisia super mageita matkakuvia. Toisin kävi. Oon ollut niin totaalisen keskittynyt pelkästään reissaamiseen ja ympäriinsä ravaamiseen, että koneella käytetty aika on hyvin pitkälti mennyt joko erinäisten lentolippujen ja hotellien varailuun tai pikasten facebook-päivitysten tekemiseen.

Ei sillä, että blogitauko haittais. Ehkä se on vaan parempiki niin, että reissussa keskitytään reissuun, muu hoidetaan sitte myöhemmin. Nyt kuitenki istuttuani jo pari tuntia Amsterdamin lentokentällä yksinäni, tietäen, että vielä pari tuntia odotusta on edessä päin, ajattelin, että on sopiva hetki pikakatsaukselle.

Yksin mun ei oo tarvinnu tätä matkaa kokea. Avopuoliso pysy mun rinnalla aina tänne  lentokentälle asti. Mun suunta on kuitenki Lontoo, Tapsan suunta Helsinki. Koti-ikävä ois jo, mut toisaalta ootan niin innolla matkan viimestä etappia. 

Jänniä asioita on tapahtunu tän matkan aikana ihan älyttömästi ja niitä tulee taatusti tapahtumaa viel muutama lisää. Yks asia on ainaki varmaa: reissussa kuluneet pari viikkoa on antanu mulle enemmän ku mitä odotin. Oon oppinu ja nähny niin paljon uutta. Eikä tää oo vielä edes ohi!

Parin tunnin päästä se on hyvästi Hollanti, tervetuloa saarivaltio! Mä tiedän, että mua odotetaan jo.